Eino Leinon päivä
Kuka oli Eino Leino? Miksi Eino Leinon päivä on liputuspäivä?
Johan Ludvig Runeberg oli suomalainen runoilija, kirjailija ja kansallisromanttisen liikkeen keskeinen hahmo. Hän syntyi 5. helmikuuta 1804 Pietarissa, Venäjällä, ja kuoli 6. toukokuuta 1877 Porvoossa, Suomessa. Runebergin tunnetuin teos on “Vänrikki Stoolin tarinat”, joka kertoo Suomen sodasta 1808–1809. Hänen runonsa ja kirjallisuutensa ovat vaikuttaneet merkittävästi Suomen kulttuuriin ja identiteettiin.
Runebergin päivä on Suomen liputuspäivä, ja sitä vietetään Runebergin syntymäpäivänä, 5. helmikuuta. Tämä päivä valittiin liputuspäiväksi kunnioittamaan Runebergin vaikutusta suomalaiseen kulttuuriin ja kirjallisuuteen. Runebergin päivä on myös osa suomalaista kansallista juhlaperinnettä, ja se liittyy laajemminkin Suomen ruotsinkieliseen kulttuuriperintöön. Tämän päivän aikana suomalaiset nostavat liput salkoihin juhlistaakseen Runebergin perintöä ja suomalaista kirjallisuutta.
| Eino Leinon päivä 2025 tiedot | |
|---|---|
| Vietetään | 06.07 |
| Liputuspäivä | Kyllä |
| Päivänä vuonna 2025 | Perjantai |
| Vapaapäivä | Ei |
Sisältö
Onko Eino Leinon päivä virallinen liputuspäivä?
Kyllä, Eino Leinon päivä eli 6. heinäkuuta on virallinen liputuspäivä Suomessa. Tällöin Suomen liput nostetaan salkoon eri puolilla maata juhlistaen Eino Leinon merkitystä suomalaiselle kulttuurille ja kirjallisuudelle.
Onko Eino Leinon päivä virallinen pyhäpäivä?
Eino Leinon päivä ei ole virallinen pyhäpäivä Suomessa. Se ei myöskään ole virallinen juhlapyhä, vaikkakin sitä liputetaan Eino Leinon muistoksi ja kunnioitukseksi. Pyhäpäivät ja liputuspäivät ovat erillisiä käsitteitä, ja vaikka Eino Leinon päivä on merkittävä kulttuurinen juhlapäivä, se ei ole virallinen vapaapäivä, johon liittyy esimerkiksi työ- tai kouluvapautta.
Eino Leino historia
Eino Leino (1878–1926) oli suomalainen runoilija, kirjailija ja kulttuuripersoona, joka jätti merkittävän jäljen Suomen kirjallisuuteen ja kulttuuriin. Hänen todellinen nimensä oli Armas Einar Leopold Lönnbohm, mutta hän otti käyttöön nimimerkin Eino Leino kirjailijanuransa aikana.
Leino syntyi Paltamossa Pohjois-Pohjanmaalla ja kasvoi Suomussalmella. Hän opiskeli Jyväskylän seminaarissa ja Helsingin yliopistossa, mutta jätti opintonsa kesken keskittyäkseen kirjalliseen työhönsä. Leino oli keskeinen hahmo suomalaisessa kulttuurielämässä, erityisesti 1900-luvun alkupuolella.
Hänet tunnetaan erityisesti runoudestaan, joka oli vaikutteita saanut niin kansanperinteestä kuin eurooppalaisista symbolisteista. Leino kirjoitti runoja, näytelmiä, novelleja ja esseitä. Hän oli osa “Nuoren Suomen” kulttuuriliikettä, joka pyrki uudistamaan suomalaista kirjallisuutta ja kulttuuria.
Eino Leinon runot käsittelevät usein luontoa, rakkauden teemoja, kansallista heräämistä ja yksilön sisäistä maailmaa. Hän käytti runoissaan rikasta kielikuvastoa ja symboliikkaa. Leino oli myös poliittisesti aktiivinen ja osallistui aikansa yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Leino vaikutti voimakkaasti Suomen kulttuuriin ja kirjallisuuteen, ja häntä pidetään yhtenä Suomen kansallisrunoilijoista. Hän kuoli 47-vuotiaana vuonna 1926, mutta hänen perintönsä elää edelleen suomalaisessa kulttuurissa ja kirjallisuudessa. Eino Leinon päiväksi valittu 6. heinäkuuta on osoitus hänen merkityksestään, kun Suomi juhlistaa hänen panostaan liputtamalla.
Eino Leino kuolinsyy
Eino Leinon kuolinsyy oli alkoholimyrkytys. Hän menehtyi 10. tammikuuta 1926 Helsingissä ollessaan 47-vuotias.
Tunnetuimmat Eino Leinon teokset
Eino Leino tunnetaan monista tunnetuista teoksistaan. Tässä on muutamia hänen merkittävimpiä teoksiaan:
“Helkavirsiä” (1896) – Leinon ensimmäinen runokokoelma, joka sai vaikutteita kansanrunoudesta ja mytologiasta.
“Hymyilevä Apollo” (1903) – Runokokoelma, joka sisältää symbolistisia ja allegorisia runoja.
“Helkavirsiä II” (1908) – Jatko-osa alkuperäiselle “Helkavirsiä” -kokoelmalle, joka jatkoi aiempien teemojen käsittelyä.
“Tuonelan joutsen” (1908) – Runoelma, joka käsittelee kuolemaa ja tuonpuoleista matkaa.
“Pakolaiset” (1911) – Näytelmä, joka kuvaa Venäjän vallankumouksen aiheuttamia muutoksia Suomessa.
“Talviyön tarinoita” (1913) – Kokoelma novelleja ja tarinoita, jotka heijastavat Leinon monipuolisuutta kirjailijana.
“Kootut teokset I-IV” (1916-1919) – Laaja neliosainen kokoelma, joka sisältää runoja, näytelmiä ja proosaa.
“Hurmaava joukkoitsemurha” (1924) – Runokokoelma, joka käsittelee muun muassa modernin ajan aiheita.
“Nocturne” (1926) – Leinon viimeinen runokokoelma, joka julkaistiin postuumisti.
Nämä teokset edustavat Eino Leinon laajaa tuotantoa ja hänen vaikutustaan suomalaiseen kirjallisuuteen ja kulttuuriin.
Eino Leinon jouluruno
Jouluruno
Mökit nukkuu lumiset,
nukkuu hankitanteret,
tuikkii taivaan tähtivyö –
pyhä nyt on jouluyö.
Katso: valo välkähtää,
hanget kaikki kimmeltää,
yli vuorten, metsien
käy kuin välke siipien.
Se on jouluenkeli.
Herra hänet lähetti
kanssa joululahjojen
luokse pienten lapsien.
Vaikka häll´ on kädessään
niinkuin kulkis kylvämään
ja hän kyllä kylvääkin,
mutta ihmismielihin.
Ei hän anna makeita,
eikä leikkikaluja,
niitä isä, äiti suo.
Mitä jouluenkel´ tuo?
Puhtahia aatteita,
kultaisia kuvia
Suomen lasten sydämiin,
mökkihin ja palatsiin.
Niitä hänen vakastaan
vapiseepi yli maan
niinkuin pikku tähtiä –
eikö se oo ihmettä?
Mutta yhä kummempaa
viel´ on mitä kerrotaan:
kulkiess´ sen enkelin
lapsiks muuttuu vanhatkin.
Sitä et kai ymmärrä.
Kysy sitä äidiltä!
Sitten siunaa itsesi,
nuku – saapuu enkeli.
Eino Leino
Eino Leinon aforismeja
Tässä muutamia Eino Leinon aforismeja:
“Ihmiselämä on kuin lumipallo, joka sulaa ennenkuin aurinko nousee.”
“Taideteos on kuin lapsi, se voi kukoistaa vain vapaana.”
“Elämä on ponnistusta ja ponnistelua, mutta vain sitten kun on kadottanut toivonsa, saa levätä.”
“Ihmiselämä on kuin meri, joka aina vain kaipaa yhä suurempaa satamaa.”
“Jokaisella meistä on vähän omaa onnea, mutta paljon onnea yhteisessä onnessa.”
“Kauneus on kuin valo, sen tulee syntyä ihmisen sisällä ja heijastua ympärille.”
“Totuus ei ole jossakin, se on tiellä, jota me kuljemme.”
“Elämä on kuin laulu, sen kauneus piilee sävelessä, ei lopussa.”
“Ihmisen mieli on kuin lintu, se ei saa olla häkissä.”
“Rakkaus on kuin kukka, se tarvitsee hoivaa ja aikaa kasvaakseen.”